Mainos

Euroopan unionin ulkopolitiikka

Euroopan unionin yhteinen ulkopolitiikka koostuu kaupankäynnistä, turvallisuuspolitiikasta, kansainvälisesti siviilikriisinhallinnasta sekä kehitysavusta.

EU:n ulkopolitiikka: kaupankäynti

Euroopan talousalue, eli Euroopan unioni ja sen kanssa erillisen kauppasopimuksen tehneet Euroopan valtiot, on maailman suurin yksittäinen talousalue, minkä takia Euroopan unionilla on merkittävä rooli maailmankaupassa. Euroopan talousalueella on yhteiset ulko- ja erityistullit, minkä ansiosta Euroopan unioni pystyy rajoittamaan kilpailua vääristävien tuotteiden, kuten piraattitavaroiden, pääsyä Euroopan sisämarkkinoille. Kansainvälisissä kauppapolitiikkaa koskevissa neuvotteluissa Euroopan unionia edustaa aina Euroopan komissio, joka kuitenkin tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden kanssa.

EU:n ulkopolitiikka: turvallisuuspolitiikka

Euroopan unionin yhteinen turvallisuuspolitiikka on jo pitkään ollut kiistelyn kohteena Euroopan unionissa. Euroopan unionin vuonna 2003 hyväksymistä kolmesta turvallisuustavoitteesta kaksi jälkimmäistä, turvallisuuden rakentaminen EU:n lähialueilla sekä muualla maailmassa, liittyvät vahvasti Unionin yhteiseen turvallisuuspolitiikkaan. Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ryhdyttiin vahvistamaan 1990-luvun lopulla, kun EU ei kyennyt reagoimaan sen naapurissa tapahtuneisiin Jugoslavian hajoamissotiin juuri mitenkään. Euroopan unionilla ei ole yhteistä armeijaa, mutta sillä on noin 1 500 miehen vahvuinen niin kutsuttu taistelujoukko, jota ei kuitenkaan olla vielä kertaakaan käytetty. Tämän takia koko taistelujoukon lakkauttamista on viime aikoina pohdittu. Lisäksi Euroopan unionilla on tavoitteena saada tarvittaessa toimintavalmiuteen 60 000 miehen vahvuinen kriisinhallintajoukko, mutta kriisinhallintajoukolla on yhä merkittäviä puutteita kaluston, johtamisen ja viestinnän suhteen.

EU:n ulkopolitiikka: siviilikriisinhallinta

Sotilaallista toimintaa tärkeämpää on Euroopan unionin osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin siviilikriisinhallinnan avulla. Siviilikriisinhallintaan kuuluu esimerkiksi kriisialueen infrastruktuurin rakentamiseen tarvittavien asiantuntijoiden lähettäminen konfliktialueille. Euroopan unioni on siviilikriisinhallinnan kautta pyrkinyt kehittämään erityisesti kriisimaiden oikeus- ja hallintolaitoksia sekä viranomaisten toimintaa.

Euroopan unionissa on myös mietitty mahdollisuutta hakea yhteistä YK:n turvallisuusneuvoston paikkaa, mutta ainakaan toistaiseksi hanketta ei ole viety eteenpäin. EU:n jäsenvaltioista turvallisuusneuvoston vakituisia jäseniä ovat Ranska ja Iso-Britannia. Euroopan unioni on parin viime vuoden aikana myös osallistunut aktiivisemmin Unioniin kuulumattomien valtioiden konflikteihin määräämällä yhteisiä talouspakotteita. Euroopan unioni on pakotteilla yrittänyt vaikuttaa Syyrian ja Venäjän hallitusten toimintaan Syyrian sisällissodassa ja Ukrainan kriisissä.

EU:n ulkopolitiikka: kehitysapu

Euroopan unioni on tällä hetkellä maailman suurin yksittäinen kehitysavun antaja. EU sopii yhdessä siitä, kuinka paljon sen jäsenmaat suurin piirtein maksavat kehitysapua, mutta käytännössä jäsenmaat saavat päättää kehitysapunsa määrän melko vapaasti. Vuonna 2016 Euroopan unionin bruttokansantulosta 0,51 %, eli noin 75,5 miljardia euroa, ohjattiin kehitysapuun. Euroopan unionin jäsenvaltiot sitoutuivat vuonna 2005 nostamaan kehitysapunsa vähintään 0,7 % bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä, mutta vuonna 2016 tavoitteeseen ylsi vain viisi jäsenmaata. 



Lähteet



(Sivu päivitetty viimeksi kesäkuussa 2019)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti